Hei, toivottavasti Googleen voi luottaa enemmän kuin Vuodatukseen (Google-orja?)
 - tässä uuden blogin osoite -
http://silasnekoseelannissa.blogspot.fi/

Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaankin :D

....joskus lokakuun aikana! ;D syynäpä se, että vuodatus.net meni hävittämään kaikista blogeistaan valokuvat... niinpä minä (kuten varmasti aika moni muukin) pakkaan kamani (lue: kopioin tähänastiset tekstit) ja siirryn uuteen osoitteeseen! ;D

uusi osoite tosiaan tulee tänne luultavasti ehkäpä mahdollisesti lokakuussa; siihen asti yritän keskittyä mieluummin graduun kuin tälläisiin kivoihin juttuihin kuten bloggailuun... ;D

mooooooooi!

...mutta päivitellä saa ny aina ku haluaa ;)

 

Melkein joka päivähän se on mielessä - loma. Tai jotenki tonne suuntaan menee se lentävä lause. Tai siis mainostoimiston lause se kai on. Mutta kieltämättä tänäkin aamuna töihin pyöräillessäni aattelin Uutta-Seelantia. Aattelin että mitä siellä teen, ja kehittelin sellasen väitteen että kun mulla on huono päivä, tai vaikka jos kulttuurishokki iskee, niin Aucklandissa vielä ollessani menen rentouttamaan päätäni sekä kehittelemään uutta ihastusta maahan ja kulttuuriin Auckland Museumiin, jossa on maailman suurin Maori & Polynesia -osasto... Ja sitte Wellingtonissa menen kauheasti kehuttuun Uuden-Seelannin museoon - Te Papa Tongarewa nimeltään :D Museot on siitä kivoja, että ei haittaa vaikkei olisi seuraa - ehkäpä jopa parempi niin, jolloin voi jäädä ihastelemaan tai kulkea ripeästi ohi asioista jotka kiinnostaa/ei niinkään... Toisaalta sit ei voi siinä samalla ihastella ja ihmetellä ääneen kaverille... Noh, ehkä laitan kuvia näiltä käynneiltä sitten tänne, ja ihastelen/ihmettelen teille ;)

 

Kerronpa jotain tuosta kulttuurishokista - tämä on niille, jotka eivät sitä käsitettä kovin hyvin ymmärrä . . . jos sen osaisin jotenkin ymmärrettävästi edes selittää, voi olla että sekaannutan nekin jotka sen jo tuntevat.

Eli kulttuurishokki on sellaista, että menet (pidemmäksi) aikaa jonnekin ulkomaille, eli uuteen kulttuuriin. Ihastelet erilaisia asioita, eli olet kuin häämatkalla - kaikki on uutta, ihanaa ja ihmeellista (no ainakin 1940-luvun häämatkojen mukaisesti, ehkä). Siinäpä sitten ihastelet asioita muutamasta päivästä pariin viikkoon, kunnes vihdoin iskee se "shokki": kaikki onkin ihan tyhmästi; "miksei nämäkin asiat voisi olla niin kuin Suomessa?!"; ihmiset ympärilläsi käyttäytyvät tyhmästi, oudosti ja epäystävällisesti; asiakaspalvelu on olematonta, eikä tyypit edes yritä ymmärtää sinua; .... tätä voisi jatkaa, mutta pointtina se että kaikki on kurjasti. ....Ja sitten tästä ehkä sen viikon, pari kärsittyäsi asiat alkavat palailla siihen arkeen minkä tunsit koti-Suomessakin: asiat voivat olla hyvin, sinulla voi olla kivaa, mutta välillä voi olla ihan kakkikukkaroa ja ihan mälsää. Eli perusarkea.

Eikä tässä vielä kaikki, sanoo ostostv:n tyypit: Tämä on jossain määrin koettava sitten kotimaahan palatessa uusiksi (paluushokki)! Eli tositosi kiva päästä Suomeen, onpas täällä hyvää maitoa ja kraanasta saa kylmää ja juotavaa vettä! Ja ihana nukkua omassa sängyssä, ja nyt minä aion kyllä moikata kaikki kaverit ja käydä tuolla ja täällä sukuloimassa (häämatka-vaihe). Sitten tulee taas shokki: ääääh, onpas kallista! Ja miksi tuntuu siltä että kaikki on mennyt eteenpäin elämässään mutta minä en olekaan enää mukana niiden jutuissa! Tai että täällä kaikki on ihan samanlaista, eikö kukaan ymmärrä miten paljon maailma (eli minä) on muuttunut tuolla matkoilla?! Ja miksi kaikki kääntää selkänsä kun haluan puhua (sadannen kerran) matkasta ja kuinka upeeta siellä oli ja kuinka typerää on olla täällä taas?.... ja sitten se tasaantuu, tulee arki...

 

Näin minä ainakin käsitän kulttuurishokin. Tein shokeeraavan päätöksen ja päätin olla tarkistamatta faktoja edes Wikipediasta. Jos jollain on erilaista tietoa tai vaikka lisättävää, otan mielelläni vastaan kommentteja (saa muutenkin kommentoida). :) Mulla Puolassa ei tuntunu toi kulttuurishokki niin vahvasti, tai en ainaka sitä niin käsittäny... Luulen, että johtui pitkälti siitä, että jo maahan saapuessani aattelin että mikä ihme rämäpaikka tämä on - kaikki tuntuu olevan vähän rähjällään ja vanhaa... X) Mutta Nean kanssa Alaskassa ollessamme luulen että kulttuurishokki iski oikein kunnolla, nimittäin kuultiin jonkun aikaa siellä työskenneltyämme kaikenlaisista vaaratilanteista ja muista asioista, ja siksi tartuttiin paikallisen kirjaston tietokoneen näppäimistöön ja naputeltiin monen monta mailia viisumin järjestäjille: ettekö tienneet tästä?! täällä on kuollut jo joku niihin kaasuihin! meitä on evakuoitu tehtaalta yöllä! me halutaan jonnekin muualle! tai vaikka kotiin!... tai en muista että oliko tuo kotiinpaluu viesteissä mukana, mutta ehkä me Nean kaa keskusteltiin siitäkin... Mutta sitten, kun vastausmailit eivät tarjonneet paljon apua vaan tuli enemmänkin neuvoja vain odottaa heidän selvittäessään asioita (hyvin viisas päätös sieltä päästä; tajusivat meidän panikoinnin olevan kulttuurishokkia, luulen), niin jossain vaiheessa elämä taas asettui ja hyväksyttiin asiat.

Ja olipas muuten sitten Suomeen palattua vaikea olla puhua ihmisistä (pahaa) jossain Ärrällä, kun kaikki nyt ymmärsivätkin meidän puhumaa kieltä! Jaiks! XD [Jos Nea lukee tätä blogia ja huomaa virheellistä tietoa tossa edellisessä, niin sori, muistini ei ole norsun...]

* muokattu 13.5. - röntgenin hintaa viilattu ylemmäs... *

 

Tänään tuli sähköpostiin maili STA Travelista: mun working holiday -viisumi on hyväksytty! OU JEAH!! :D:D 

* Kiwilintu-varoitus tiellä :) *

Nyt tekee taas mieli itkunauraa, mut viime kuussa tän matkan järjestely aiheutti ehkä vaan tota itkemistä - siis pitää nyt vähän tässä liiotella, koska en oo kyl oikeesti mikään itkijätyyppi (ja sen huomaa myös siitä että tää piti erikseen kertoa, ettei ny kukaan lukijoista vaan luulis että oisin oikeesti itkeny. ei-ei.)...

Aattelin, että sit ku oon siellä Uuden-Seelannin kamaralla ni unohtuu aika pian kaikki ne huolet ja murheet ja ärsytykset ja rahanmeno, joka tähän valmisteluun on menny - mut itse asiassa juurikin jo nyt tuntuu siltä että hei, se on menneen talven lumia, ja nyt on taas kaikki reilassa!! ;D ...On kieltämättä pienoinen tunteiden vuoristorata tää matkajärjestely, en ois osannu arvataka niin olevan...

* Toivottavasti pääsen silitteleen söpöjä lambeja Seelannissa... *

No, mitä sitten tapahtu viime kuussa?

Viime postauksen jälkeen sain sen uuden passin ja lähetin kopion siitä viisumihakemuksen mukana. Hakemuksessa oli eräs kysymys, mikä meni suunnilleen näin: Oletko oleskellut viimeisen viiden vuoden aikana yli kolme kuukautta kerrallaan maassa, jossa on suuri tuberkuloosin riski? - ja lista maista, joihin tietenkin Puola kuului.. Noh, vaihtisvuosi oli yli 3 kk ja alle 5 vuotta sitten, joten tietty tunnollisena tyttönä laitoin rastin siihen kohtaan...

Tuli sitten STA Travelista maili, että Seelannin viranomaiset vaatii sulta röntgen-kuvan, josta todetaan se, ettei sulla ole tuberkuloosia.. Tässä olis Seelannin hyväksymät kaksi (!) yksityistä lääkäriasemaa Suomessa, jotka näitä röntgeneitä saa virallisesti ottaa... ah, byrokratia... Molemmat osoitteet oli tietty Hesassa, ja soitettuani niihin selviskin, että tänä päivänä niitä onkin enää yhdessä paikassa.. Lisäksi tämä röntgen piti otattaa ja lähettää STA Travelille kahen viikon kuluttua, tai ei kävis hyvin viisumin kanssa... Noh, rahatilanne oli tosi huono tuolloin, ja olin jo joutunu sen takia peruuttamaan matkusteluni synttärijuhliin sekä tupareihin etelään, ai niin ja jokavuotisen (ja mulle vikan mahiksen) englannin opiskelijoiden tapaamisen Hesassa, ja nyt joutuisin lähteen sinne kuitenkin... Jonkin verran siis ärsytti lähtee nyt sit kuitenkin matkustamaan!

Lisäks samaan syssyyn tuli kallistuneiden lentolippujen maksaminen! STA Travel mailas tiedon että nyt on lentolippujen hinta korottunut, ja kannattaa ehkä jo maksaa ne nyt ja samalla varmistaa paikka koneista. Noh, eihän mulla sellasta parii tonnii ollu tilillä! :I Onneks porukat pysty lainaamaan sen summan, niin sain lentoliput varattua... Mut kieltämättä tuli sellanen tunne et onko tässä Uuden Seelannin reissussa MITÄÄN JÄRKEÄ?! Tuntu että oli seinä vastassa, kaikki menee pieleen, en tiiä että saanko siitä mitään hyötyä että lähen reissuun, ja entä jos tästä kaikesta vaivasta huolimatta en ees saa sitä viisumia...

* Tämän Seelannin (miesten) rugby-joukkuetta mainostavan "Hollywood-kyltin" pitäisi löytyä Wellingtonista... *

Hesan reissu meni loppujen lopuks ihan hyvin...vaikkei siltäkään matkalta ongelmia puuttunu! Aini, pitää vielä kertoa SEKIN (siis tässähän nousee kohta höyryä korvista ku alko uudelleen muisteleen viime kuun tunnelmia...), että kuulemma Seelannin viranomaiset vaatii passin LISÄKSI toisen henkkaritodistuksen - kuvallista henkilökorttia kun en omista, ni ajokortilla mennään . . . paaaiiiitsiii, että sehän on suomeksi kirjoitettu. Mitäs tähän muuta ku piti hankkia kansainvälinen ajokortti!! Sekin toimisto sijaitsee Hesassa, niin päätin yhdistää lääkärireissun ja ajokorttihakemuksen jättämisen samaan matkaan.

Onneks tässä etelän matkassa oli onnistumisenkin hetkiä, eli tosiaan lauantaina lähin Elisalle ja Tuomakselle yöks, ja sunnuntaina Elmon kaa ajeltiin porukoille. Namnam-ruokaa sai syödä, moikata karvakamut ja vanhemmat, nähä porukoiden sisustusta (vähän oli maalailtu lattioita ja tapetoitu seiniä siellä), sekä käydä kunnon ulkosaunassa!! Lisäksi Lahteen palattuamme mentiin Elmon kaa kattoon Titanic 3D, mikä oli kyl aivan ihana kokemus!! :D:D En muistaakseen silloin käyny kattoon kyseistä leffaa teatterissa ku se ekan kerran ilmesty, niin nyt isolta screeniltä ja isoin äänin oli aika hieno kokemus! Ja tosissaan, joku siel mun rivillä oksens kesken leffan!! - sen vierustoverit/kumppanit kuiskaili muovipussin perään, ja ihan hyvä, koska hyvin luultavasti sama tyyppi oksens sit viel uudestaan myöhemmin, nyt kuulin että osu pussiin eikä siihen lattialle... Hih, pitää olla aika tosifani ettei oksentamisen jälkeen lähe vaikka kotiin toipumaan...ja vielä että oksentaa uudelleen ja vieläkin istuu leffan loppuun asti!! XD

Elisa heitti mut juna-assalle maanantaina, ja matkasin sitten sinne Hesaan. Vanha lääkärisetä oli oikein mukava ja pahoitteli byrokratian solmuja - esim. mulla oli mukanani röntgen-lappuun tarvittava passikuva, mutta kun olis tarvinnu värillisen eikä mustavalkosen! Noh, siinä lääkärikeskuksen naapurissa oli ostari ja siellä valokuvaamo, jossa kävin otattaan värilliset passikuvat... Röntgenkin meni hyvin, eipä mulla mitään 'kulooseja ollu, tietenkään. Lääkärisetä toivotteli hyvää matkaa, ja lähin sit metsästämään bussia sinne Autoliiton keskustoimistoon..

Jos mut tunnet, ni ehkäpä tiedät, että pystyn eksymään omassa kylpyammeessanikin (eiks se sanonta niin mene?) - joten vaikka bussit ja oikeat pysäkit löysin aika helposti, koska olinhan Elmolla piirtäny kartat ja kirjottanu pysäkkilistat ylös, mutta sitte sen ite toimiston löytäminen ei onnistunuka ihan heti - unohin karttaan piirtää tarpeeks paljon pikkukatuja ja päädyin sit epätoivosesti pyörimään ympyrää ja kävelemään siksakkia alueella.. Vihdoin kuitenki löysin Autoliiton, ja ite hakemuksen jättäminen ei sit paljon aikaa vieny. Rahaa kulu siihen sellanen 44 euroa. Sen jälkeen sainki taas pyörii ja tuskastella sitä, että missä se mun tarvittema bussipysäkki on...kunnes kävelin R-kiskalle ja kysyin neuvoja, ja lopulta päädyin matkustamaan ratikassa rautatieassalle :) Amarillon lounaan kautta junaan ja takas Joensuuhun! 

* Hyvinkin Taru Sormusten Herrasta:mainen metsätiemaisema jostain päin Seelantia... *

Tämä tosiaan viime kuussa. Viime viikolla tuli hassunnäkönen ajokorttiläpyskä, ja tänään siis tuli tuo viisumin hyväksymiskirje sekä vähän ohjeita siihen, mitä on tulossa. Ens viikolla pitäis tulla lentoliput ja kopio viisumista postissa. Matkatavaraa saan pakata 30 kiloa, jee!! Aion ottaa mukaan viime kesänä ostamani rinkan, toivottavasti siihen mahtuis ees jotain... Meil on lisäksi luvassa Seelannissa orientaatiotilaisuus, joko ma, ke tai pe maahan saapumisen jälkeen, mutta siitä lisätietoa kuulemma tulossa later. Lopuksi laitan vielä vähän tietoa niistä valtavista rahamääristä, joita olen tähän mennessä tähän reissuun kuluttanut (suunnilleen - ei sitä kaikkea voi muistaa..).

(Blogin kuvat on tällä kertaa napattu Virtual New Zealand -sivustolta.)

 

- STA Travel / Work and Travel Companyn järjestelymaksu sekä meno-paluu-lentoliput lisämaksuineen: 2375,00 euroa

(meno: Helsinki-Milano [vaihtoaika n. 2 h] - HongKong [viipyminen kaupungissa 1 vko] - Aucland, Uusi-Seelanti)

- Viisumi: 50 euroa

- * Röntgen-kuva, lääkärikonsultaatio, toimistomaksut: n. 170 euroa (jaksoin kaivaa kuitin vihdoin esiin ja tarkistin hinnat - röntgen makso sen n.100 e minkä olin alunperin arvioinu koko lääkärikäynnin kustannukseks...)

- Kansainvälinen ajokortti: 44 euroa

- Vuorokauden bussi-/ratikkalippu Helsingissä: 7 euroa

- Passin uusiminen: 54 euroa

- Passivalokuvat (mustavalkoiset sekä värilliset): (en muista tarkkaan, laitan arvion) n. 40 euroa yht.

^ - Junamatkat Joensuu-Helsinki & takaisin: n. 65 euroa ^

- Noin viikon hostellivaraus Wellingtonista Hobitti-leffan ensi-illan aikoihin: 180 euroa

- Muuta?

TULOSSA:

- Lentolipun ajan muutos (lentoyhtiö ei antanut varata lentoja yli vuoden päähän, joten STA Travel pystyi varaamaan paluumatkan vain alkuvuoteen 2013) : noin 30 euroa + mahdollinen palvelumaksu

- Matkavakuutus: en edes uskalla ajatella tämän hintaa... iisi arvio olis sellanen 500 euroa...

- Bussikortti Uuden-Seelannin bussiyhtiöön: n. 400 euroa maksais 55 tunnin bussipassi - tämä siis koko 11 kuukaudeksi kaikissa tietyn bussiyhtiön autoissa sekä saaret yhdistävällä lautalla. En ole hankkimassa autoa, niin tämä voisi olla ihan järkevä vaihtoehto...

- Kansainvälinen opiskelijakortti: 12 euroa

- WWOOF-jäsenyys: n. 36 euroa (tästä lisää joskus myöhemmin...)

- Muuta?

YHTEENSÄ TÄHÄN MENNESSÄ KULUNUT RAHAA:  noin 3000 euroa... :S

^ lisätty myöhemmin samana päivänä, samoin loppusummaa laskettu uusiksi tämän takia ^

* röntgen-kuitin löytyminen ja oikean maksun tänne laittaminen toi yhteishintaan melkein sata euroa lisää... *

Lyhyt postaus, koska enpä olekaan tässä päivitellyt mitään (no ainakaan tänne blogiin, olen kai 'päivitellyt' asioita oikeassa elämässä... hah-hah-haa olipas hauska sanaleikki, oikein hevosetkin nauraa jne. ym. etc.). Jeps.

 

Tänään kävin otattamassa uudet passikuvat, koska passi pitää tosiaan uusia.. Ois siinä tuonne loppukesään asti aikaa, mutta kun se ei iiiiihan riitä mulle ;)

WTC:ltä tuli maili että hei, tässä liitteenä sulle viisumianomus... mutta laita tulemaan tämän kanssa kopio passistasi. Noh, viikon päästä voin sitä alkaa täytellä, koska kuulemma Joensuun poliisilaitokselta voi tossa viikon päästä hakea uuden passini :) Tässä pitäis olla sit ne sormenjäljetki, vanhassa-uudenlaisessa passissa niitä ei tainnu vielä olla :P JA, tää kuva taitaa olla vähän parempi, joskin mun toinen silmä roikkuu hassusti ja muutaman kilon pienennys ei ois haitannu... Noh, edellisessä passikuvassa ainaki omasta mielestäni näytin aika paljon iskältä - mikä ei siis oo mikään kamala juttu, mut silti: olen tyttö, en halua näyttää mieheltä X) :D:D

 

Samalla kävin jutteleen oman vakuutusfirmani kanssa matkavakuutuksesta...ja sen verta selvis että käypä Lahen toimistossa kesällä... juuh... ehkä selviin tällä tiedolla. Hinnasta me kyl puhuttiin, ja sellanen viitisensataa joutuu maksaan :/ ...pitää ehkä vielä tehä vertailevaa tutkimusta eri firmojen välillä...

 

Mutta ei tässä sen enempää. Koulu suoriutuu, kesäkuntoon huristelen, ja kevätaurinko paistaa (vaikka tänäänkin tuli vaan lunta)... Kerronpa lisää ku on kerrottavaa! Moih!